Marraskuu. Kirjotin blogiin viimeksi heinäkuussa. Huh, aika paljon taas kaikkea meneillään ja pitäisi olla meneillään. Vähän kuulumisia kuitenkin.
Kesä meni hujauksessa, niinkuin aina. Viimeksi taisin kirjoittaa kihloista ja juhlien suunnitteluista. Meidän juhlat olivat oikein onnistuneet kaikin puolin. Nähtiin ja ehkä vähän tutustuttiin myös kertarysäyksellä sukulaisiin, ilma oli mitä mainioin eli pihajuhlat onnistuivat täydellisesti, tuleva anoppi piti kivan puheen, meille laulettiin, kahvinkaatajat (tuhannet kiitokset hyvät rouvat, olitte mahtavia!) hoitivat hommansa enemmän kuin hyvin, lahjoja saatiin enemmän mitä koskaan uskallettiin unelmoida, tunnelma koko päivänä oli lämmin ja oli ihanaa juhlia meitä rakas tuleva aviomies rinnalla :)
Rikulle suurkiitos kuvasta!
Tultiin takaisin Kuopioon elokuun puolessa välissä, mulla alkoi koulu ja kävin tietty heittämässä viikonloppuisin työkeikkoja Kotkassa koko elokuun ajan. Olisin siihen aikaan voinut muuttaa meidän paatteihin, mut koska koulu..Onko jollekin jäänyt epäselväksi että oon työtäni rakastava pikku seilori, joka ikävöi merta ja työkavereitaan tälläkin hetkellä?
Koulu tuntui heti syksyllä vastenmieliseltä. Mulla alkoi siis sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma. "Sairaala sitä, sairaala tätä, sitten kun te teette näitä hoitotoimenpiteitä, tässä näitä erilaisia välineitä, joita pääsette käyttämään"...Hoitoa, hoitoa, hoitoa AAAAARGH. Mulla lähestulkoon napsahti päässä syyskuun puolessa välissä. Kuukauden jopa jaksoin, kunnes ekana harkkapäivänä hoitokodilla tein päätöksen, joka oli pyörinyt mielessä jo pitkän aikaa. Marssin opon juttusille ja kerroin että tää koulutusohjelma ei ole mua varten ja tuun kohta hulluksi. Ymmärtäväinen ja ihana opo kuunteli ja tarttui saman tien tuumasta toimeen. Samana päivänä paikka kuntoutuksen koulutusohjelmasta osattiin jo melko hyvällä varmuudella luvata ja olin ikionnellinen! Harkka keskeytettiin, olin pari päivää kotosalla ja aloitin uudessa ryhmässä. Oon uskomattoman tyytyväinen siihen, kuinka kivuttomasti tää järjestyi. Kiitokset siitä opolle ja rehtorille, mun ihanille ystäville ja tietysti oon myös tyytyväinen omaan toimintaani. Uskalsin myöntää ja uskalsin heittäytyä!
Koulussa alkoi siis ihan uudet kuviot. Luokaltani tunsin jopa yhden entuudestaan, opettajat olivat (ainakin minulle) uusia ja kirittävää oli ja on edelleen paljon. Meillä on ollut hierontaa, ihanaa asiakastyötä (käytiin pienissä ryhmissä oman asiakkaan luona kerran viikossa ja leivottiin, ulkoiltiin, juteltiin, tehtiin erilaisia testejä...), lääkehoitoa, liikunnan ohjausta, tutustumiskäyntejä, apuvälinemessujen järjestelyä (mun ryhmän opinnäytetyö) ja nyt oonkin harkassa kehitysvammaisten palvelukodilla joulukuun 5.päivään asti. Erinäisiä tehtäviä ja anatomian kurssi on tekemättä vielä(kin).
Avomies lähti viime viikolla tekemään omaa kolmen kuukauden harjoitteluaan Kotkaan, eli ollaan taas vaihteeksi kaukosuhteessa. Vielä ainakaan yksinäisyyttä ei ole havaittavissa, sillä teen kuitenkin kahdeksan tunnin työpäiviä ja aikaa kotona olemiseen ja yksin puheluun on kuitenkin melko vähän. Tiedetään molemmat, että tän kolmen kuukauden päästä ollaan jo niin lähellä muuttoa Kotkaan, keep your eyes on the prize! :)
Kävin muutama viikko sitten myös sosionomin pääsykokeissa Kyamkissa. Kokeista voisin kertoilla ehkä enemmän erillisessä postauksessa, tuloksia odotellessa!
Siinä kuulumiset, tein tilauksen eilen Dermoshopiin ja malttamattomana odottelen pakettia myös Cdon.comista! 8D
