tiistai 25. marraskuuta 2014

Dear Santa...


kuva Revitalashin sivuilta

Oonkohan ollut tarpeeksi kiltti ja tilaisin itselleni Revitalashin joulupakkauksen...?

ps. Pääsykokeiden tulokset tulevat tänään, joten mietteitä niistä luvassa tämän viikon aikana!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Way too lazy Saturday

Huomenna täytyy reipastua ja tehdä muutama koulutehtävä, ettei ne sit kummittele mun mielessä ens viikolla kun annan näytöt ja oon duunissa maanantaista lauantaihin...


Tänään olin neljä tuntia asiakastyössä (nyyh, viimeinen kerta), pesin pyykkiä, paistelin torttuja (kuudesta mun tekemästä on kaks enää jäljellä..) ja fiilistelen täs just hyvän musan tahtiin. Ootan vaan niin innolla sitä kun harkka on ohi ja pääsee taas kouluun ja joulukuussa on muutenkin kaikkee kivaa tiedossa ennen varsinaista joululomaa (joka on muuten tänä vuonna piiiiiitkä, ihanaa!!)



"Torttuset, torttuset, riemuin paistuivat. Tuskin kaikki kerralla Tinin masuun mahtuvat, hei!"

torstai 20. marraskuuta 2014

Keep calm and carry on

Pääsykokeiden tulosten julkaisuun on enää pari hassua päivää ja ajattelin nyt hieman purkaa tunteita siitä, kuinka päädyin tähän pisteeseen jossa nyt olen.


Tiedättehän ne tyypit, jotka tietää jo suunnilleen vaipoissaan vaappuessaan miksi haluavat isona. Ja sitten me, jotka emme varmaan koskaan saa selville mikä ala tuntuu omalta ja kiinnostavalta. Mua ärsyttää kun en tiedä, epätietoisuus tuntuu sietämättömältä. Mikä minusta voi tulla, kun en itsekään tiedä mitä haluan? Ehkä musta ei tule mitään ja ehkä sitten vanhana kadun. 

Kyse ei ole siitä, etteikö viitsisi tavoitella unelmiaan. Aika vaikea on tavoitella kun niitä ei ole. Kaikilla pitäisi (tai ainakin luulisin näin) olla unelmia, mutta minulla ei ole, ainakaan opiskelujen suhteen. Ja juurikin näistä unelmista ja niiden puutteista kirjoitan nyt.


Lukiossa paineet jatko-opinnoista nousivat pintaan myöhään, liian myöhään. En tarkalleen muista missä vaiheessa, mutta kesäkuussa 2010 juuri lakin päähäni painaneena löysin itteni Kyamkin sosionomin pääsykokeista Kouvolasta. Kokeisiin pääsin ihan vaan sen takia, koska olin juuri valmistunut. Mitään muuta syytä en ole tänäkään päivänä keksinyt. Mun yo-todistuksella ei ole koskaan pitkälle pötkitty, niinkuin oon tässä vuosien saatossa huomannut. Kukaan ei viittinyt kertoa mulle sitä, että niillä arvosanoilla on oikeasti jotain merkitystä, ainakin pääsykokeisiin pääsyn kannalta. Silloin mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, miksi haen sosionomiksi. Varmaan siksi että se kuulosti hienolta ja mun veli opiskeli sitä tuolloin ja äiti oli niin ylpeä siitä! Olin tuolloin luonteeltani todella ujo ja hiljainen hissukka, joten olin varsin tietoinen omasta itsestäni ja vaivaantuneesta olemuksestani koko pääsykokeen ajan. Toisaalta, mikäli olisin päässyt sisään en olisi muuttanut Kuopioon yhdessä J:n kanssa ja oltais varmasti jatkettu elämää erillämme. Hyrrr, ajatuskin puistattaa.

Kuopioon muutettiin siis syksyllä 2010, J aloitti opintonsa yliopistolla ja minä...palloilin hetken ennen kuin työkkäri ohjasi mut päiväkotiharjoitteluun. Puolen vuoden aikana mulle selvis ainakin mitä EN halua isona tehdä :D Hain myös syksyllä Savonia -ammattikorkeaan muistaakseni terveydenhoitajaksi, kutsua kokeisiin ei tullut.

Keväällä 2011 en tainnut hakea mihinkään, en muista. Halu opiskelemaan oli silti kova ja varsinkin ammattikorkeaan. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Kunnes syksyllä jostain kumman syystä ajauduin Savon ammatti- ja aikuisopiston sivuille, jossa oli listattu mihin koulutusaloihin olisi vielä paikkoja vapaana. "Matkailualan perustutkinto, matkailupalvelujen tuottaja" luki jossakin kohtaa listaa. Muistan ajatelleeni että hei, miksipä ei. Kirjoittaessani vapaamuotoista hakemusta mietin mielessäni etteivät ne kuitenkaan minua huoli opiskelemaan. Mutta ei muutakun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, ja kirjoittamani kirje kolahti kaupan pihan postilaatikkoon. Parin päivän kuluttua sain soiton muistaakseni opolta, joka toivotti tervetulleeksi opiskelemaan! Hypin innoissani tasajalkaa ja nautin onnistumisestani. Matkailu ei alana aikaisemmin kiinnostanut ollenkaan, nyt se tuntui ihan mielettömän kiinnostavalta ja upealta.


Kouluun pääsyn myötä sain kahden vuoden hengähdystauon oman itseni löytämiseen. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, joten keväällä 2013 olin taas lähtöruudussa. Saatiin porukalla idea hakea lähihoitajiksi. Ainahan sitä voi hakea ja kannattaa myös työllisyyttä miettiä, kun tuo matkailuala ei oikein hyvin työllistä. Mulla ei ollut mitään kunnon käsitystä siitä, mitä lähihoitaja tekee. Tiesin että hoitoala vois kuitenkin olla se mun juttu. Joten ei muutakun hakemukset menemään, taisin myös hakea jälleen Savoniaan. Mietin just, että kertoo tosi paljon siitä etten tiennyt vieläkään miksi haluan, koska en enää edes muista mihin alalle hain :D Lähihoitajan pääsykokeisiin kuitenkin kutsu napsahti ja nyt sitä opiskellaankin viimeisiä kuukausia.


Näiden opintojen aikana mulle on selvinnyt kuitenkin muutamia asioita. Työ on rankkaa, niin fyysisesti kuin henkisesti, palkka on kehno verrattuna työn tärkeyteen mutta kuitenkin loppupeleissä palkitsevaa. Pienillä asioilla voi saada toiselle niin hyvän mielen. Nostan hattua niille, joilla on palava halu tehdä tätä työtä. Lähihoitajana ollaan todella lähellä ihmistä, kaikkeen ällöttävään kannattaa jo ennalta varautua. Tulet näkemään ja olemaan todella läheisissä tunnelmissa työssäsi/opiskelusi aikana esimerkiksi eritteiden kanssa. Siis niiden kaikkien mahdollisten. Tässä eräänä päivänä korjasin aivan hillittömän, nyrkkini kokoisen ihmisen peräsuolesta tipahtaneen kakkapökäleen lattialta like a boss. Pokerinaaman on pysyttävä viimeiseen asti. Kaiken tällaisen vastapainoksi on tietysti niitä ihania hetkiä, mikä kannattaa muistaa.

Lähihoitajaksi opiskelu on valoittanut mun tietä ainakin todella paljon. Hain vuosi sitten kätilöksi, koska olin varma että vihdoin löysin sen, mitä haluan isona tehdä. Pääsykokeisiinkin pääsin, sisään (luojan kiitos) en. Mulle selvisi muutama kuukausi sitten etten halua tehdä hoidollista työtä työkseni. Oon vahvoilla sosiaalisella puolella, haluan auttaa ja tukea, tehdä asiakaspalvelutyötä. Siksi hain tänä syksynä jälleen Kyamkiin sosionomiksi. Vihdoin tiedän mitä haluan. Ja haen sinne niin monta kertaa että pääsen! Tänä vuonna tuskin paikkaa saan mutta osaanpahan sitten keväällä asennoitua eri tavalla ja keskittyä harjoittelemaan niitä asioita, joista sisäänpääsy tänä syksynä todennäköisesti jää kiinni.

Iltojeni ilot

Tilaamani Dermosilin tuotteet ovat olleet ahkerassa käytössä kohta kaksi viikkoa, joten nyt on aika hehkuttaa!

Carbamide -jalkavoide


Ihastuin voiteeseen välittömästi. Jo tuubin koko (150 ml) antoi aihetta iloita, tämä riittää pitkäksi aikaa! Voide on myös riittoisaa ja hajustamatonta, joten tuoksuun en ainakaan ehdi kyllästymään niinkuin usein kohdallani käy.

Riittoisuutensa vuoksi jo pieni määrä riittää molempien jalkapohjien rasvaukseen ja tietysti myös kädet saavat siinä samassa osansa. Voin vannoa, että käteni eivät ole enää läheskään niin kuivat kuin normaalisti. Varsinkin kun joudun nyt työssäoppimisen aikana pesemään käsiäni koko ajan.

Rasva on aika tanakkaa ja imeytyy suht hitaasti mutta minä ainakin rasvaan jalkapohjani illalla sängyssä käydessäni nukkumaan, joten tämä ei haittaa. Jalat ovat ahkeran rasvailun tuloksena pehmeät ja kovettumat tipotiessään. Taidan tilata vielä muutaman tuubin lisää pukinkonttiin ;)


Primo -vartalovoi


Tämän valitsin bonuspisteilläni eli siis käytännössä sain tämän ilmaiseksi. Purnukan koko jälleen iso ja voide riittoisaa. Tuoksussa ehkä parantamisen varaa, mutta sekään ei häiritse koska rasvaan kropan ennen nukkumaan menoa ja tuoksusta ei ole aamulla tietoakaan. 

Vartalovoin mukaista paksua voidetta, joka kuitenkin levittyy ja imeytyy hyvin. Toiset eivät tykkää ollenkaan tämän mallisista purkeista, mutta minusta on ihana kaapia voidetta sormin :D


Fresh! -yönaamio


Olen käyttänyt tätä nyt kolmena yönä peräkkäin. Ideana on siis levittää geelimäistä voidetta puhtaalle kasvojen iholle, esim. T-alueelle, ja antaa vaikuttaa yön yli. Illalla suihkun jälkeen laitan normaalisti yövoiteen, annan sen imeytyä tunnin tai pari ja sitten vasta levitän naamion. Yövoiteestani en luovu ja olenkin varma että pelkkä naamio ei riitä kosteuttamaan ihoani tarpeeksi.

Jälleen tämäkin tuote saa kiitosta riittoisuudestaan. Tätäkään ei tarvitse laittaa mitenkään paljon ja kannattaakin olla varuillaan, sillä tuubista luiskahtaa helposti liikaa. Naamio on hajustamaton eli plussaa siitäkin!

Kasvojen iho on kolmen käyttökerran jälkeen huomattavasti pehmeämpi ja kiilto sekä rasvaisuus on myös vähentynyt, mitä en olisi koskaan näin pessimistinä uskonut!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Tilauksenne on saapunut!


En oo koskaan aikaisemmin käyttänyt Dermosilin tuotteita. Toissapäivänä huomasin töissä, että siellä pyöri Dermosilin lehti ja kotiin tultuani innostuin sit tilaamaan! Joululahjoja (en oo varmaan koskaan ollu näin aikasessa...) ja itelleni pari juttua. Tänään ainakin kokeiluun pääsevät Fresh! Yönaamio ja Carbamide -jalkavoide.

So far, so good eli tähän asti oon enemmän kuin tyytyväinen. Verkkosivut ovat tosi simppelit, tilauksen pystyi maksamaan heti verkkopankissa ja paketti tosiaan saapui parissa päivässä. Myöhemmin voinkin kertoa mitä mieltä tuotteista olen, ihanaa päästä sit höpöttämään mulle läheisestä aiheesta :D

torstai 6. marraskuuta 2014

Minä täällä hei!


Marraskuu. Kirjotin blogiin viimeksi heinäkuussa. Huh, aika paljon taas kaikkea meneillään ja pitäisi olla meneillään. Vähän kuulumisia kuitenkin.

Kesä meni hujauksessa, niinkuin aina. Viimeksi taisin kirjoittaa kihloista ja juhlien suunnitteluista. Meidän juhlat olivat oikein onnistuneet kaikin puolin. Nähtiin ja ehkä vähän tutustuttiin myös kertarysäyksellä sukulaisiin, ilma oli mitä mainioin eli pihajuhlat onnistuivat täydellisesti, tuleva anoppi piti kivan puheen, meille laulettiin, kahvinkaatajat (tuhannet kiitokset hyvät rouvat, olitte mahtavia!) hoitivat hommansa enemmän kuin hyvin, lahjoja saatiin enemmän mitä koskaan uskallettiin unelmoida, tunnelma koko päivänä oli lämmin ja oli ihanaa juhlia meitä rakas tuleva aviomies rinnalla :)

Rikulle suurkiitos kuvasta!

Tultiin takaisin Kuopioon elokuun puolessa välissä, mulla alkoi koulu ja kävin tietty heittämässä viikonloppuisin työkeikkoja Kotkassa koko elokuun ajan. Olisin siihen aikaan voinut muuttaa meidän paatteihin, mut koska koulu..Onko jollekin jäänyt epäselväksi että oon työtäni rakastava pikku seilori, joka ikävöi merta ja työkavereitaan tälläkin hetkellä?


Koulu tuntui heti syksyllä vastenmieliseltä. Mulla alkoi siis sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma. "Sairaala sitä, sairaala tätä, sitten kun te teette näitä hoitotoimenpiteitä, tässä näitä erilaisia välineitä, joita pääsette käyttämään"...Hoitoa, hoitoa, hoitoa AAAAARGH. Mulla lähestulkoon napsahti päässä syyskuun puolessa välissä. Kuukauden jopa jaksoin, kunnes ekana harkkapäivänä hoitokodilla tein päätöksen, joka oli pyörinyt mielessä jo pitkän aikaa. Marssin opon juttusille ja kerroin että tää koulutusohjelma ei ole mua varten ja tuun kohta hulluksi. Ymmärtäväinen ja ihana opo kuunteli ja tarttui saman tien tuumasta toimeen. Samana päivänä paikka kuntoutuksen koulutusohjelmasta osattiin jo melko hyvällä varmuudella luvata ja olin ikionnellinen! Harkka keskeytettiin, olin pari päivää kotosalla ja aloitin uudessa ryhmässä. Oon uskomattoman tyytyväinen siihen, kuinka kivuttomasti tää järjestyi. Kiitokset siitä opolle ja rehtorille, mun ihanille ystäville ja tietysti oon myös tyytyväinen omaan toimintaani. Uskalsin myöntää ja uskalsin heittäytyä! 

Koulussa alkoi siis ihan uudet kuviot. Luokaltani tunsin jopa yhden entuudestaan, opettajat olivat (ainakin minulle) uusia ja kirittävää oli ja on edelleen paljon. Meillä on ollut hierontaa, ihanaa asiakastyötä (käytiin pienissä ryhmissä oman asiakkaan luona kerran viikossa ja leivottiin, ulkoiltiin, juteltiin, tehtiin erilaisia testejä...), lääkehoitoa, liikunnan ohjausta, tutustumiskäyntejä, apuvälinemessujen järjestelyä (mun ryhmän opinnäytetyö) ja nyt oonkin harkassa kehitysvammaisten palvelukodilla joulukuun 5.päivään asti. Erinäisiä tehtäviä ja anatomian kurssi on tekemättä vielä(kin).

Avomies lähti viime viikolla tekemään omaa kolmen kuukauden harjoitteluaan Kotkaan, eli ollaan taas vaihteeksi kaukosuhteessa. Vielä ainakaan yksinäisyyttä ei ole havaittavissa, sillä teen kuitenkin kahdeksan tunnin työpäiviä ja aikaa kotona olemiseen ja yksin puheluun on kuitenkin melko vähän. Tiedetään molemmat, että tän kolmen kuukauden päästä ollaan jo niin lähellä muuttoa Kotkaan, keep your eyes on the prize! :)


Kävin muutama viikko sitten myös sosionomin pääsykokeissa Kyamkissa. Kokeista voisin kertoilla ehkä enemmän erillisessä postauksessa, tuloksia odotellessa!

Siinä kuulumiset, tein tilauksen eilen Dermoshopiin ja malttamattomana odottelen pakettia myös Cdon.comista! 8D