lauantai 29. maaliskuuta 2014

About clothes

Moikka!

Lueskelin tossa varmaan muutaman tunnin ajan yhden tuttuni blogia. Hän on kirjoittanut monta vuotta ja pääpaino postauksissa on vaatteet. Tämä sai minut innostumaan ja kirjoittamaan vaatteistani ja "tyylistäni" pukeutua.

Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja pukeutumisesta, mutten koskaan ole halunnut olla muodikas. Muoti ei oikeastaan kiinnosta minua ollenkaan. Tärkeintä mulle onkin aina ollut, että vaatteeni miellyttävät minua itseäni. Ja tietysti onhan se mukavaa, jos tuntee pukeutuneensa kivasti ja saa vielä joltakulta kehuja!

ARKI ENNEN & NYT




















Kuvien puolivälissä ollaan vuodessa 2011-2012, opiskelin silloin matkailualalla ja jaksoin jopa panostaa pukeutumiseeni. Tuolloin mulla oli lähes aina korvikset+kaulakoru, useimmiten tuollainen pitkänmallinen riipusjutska. Hiuksista saattoi myös ihan arkipäivänäkin löytyä jokin pieni koriste. Viimeinen kuva on syksyltä 2013, olin harjoittelussa asukastuvalla ja pukeuduin lähes joka päivä pitkähihaiseen, tylsään paitaan. Hyvä jos viitsin laittaa edes korvikset. Tämä vaihe on jäänyt, kiitos koulun. En tiedä mistä johtuu, mutta koulupäivät inspiroivat mua "panostamaan" pukeutumiseen. Paljon helpompihan olisi vain kiskoa aamulla ennen bussiin juoksua jotkut tylsät vaatteet. Mutta se tunne koko päivän ajan. Inhoan sitä tunnetta, kun on pukeutunut omasta mielestään hölmösti ja koko pitkän päivän stressaa siitä. "Voi kun pääsisi kotiin vaihtamaan vaatteet!" Kuulostaa pinnalliselta ja hölmöltä, mutta arvatenkin jokainen on joskus sen tunteen tuntenut. Jos olen omasta mielestäni pukeutunut kivasti, koko päivän on kiva tunne. Niin se vain on.
Korujen käyttö on nykypäivänä mulla todella minimaalista. Korvikset laitan kyllä aina, mutten muita koruja. Nykyään tuottaa jo tuskaa laittaa jotkut hieman "hienommat" korvikset. Yleensä se menee siihen, että vaihdan ne tuttuihin ja turvallisiin nappikorviksiin juuri ennen lähtöä. Riipuskaulakorut vain pölyttyvät tuolla korupuussani, niinkuin suurin osa (ja niitä on paljon!) koruistanikin.

Muinoin pukeuduin arkena yleensä aina myös legginsseihin. Mulla oli aina legginssit, paitsi tietty talvella. Nykyään en voisi  edes ajatella laittavani legginssit kouluun. Ja toinen must, niinkuin kuvista voi nähdä, oli pitkähihainen neule napeilla. Ne on kyllä vieläkin sydäntä lähellä :D

JUHLA ENNEN & NYT















19-vuotiaana kävin usein baareissa. Varmaan joka viikonloppu :D Hymyilyttää nykyään pelkkä ajatus, kyllä silloin jaksoi temmeltää. Silloin baariin laitettiin ehdottomasti mekko! Ja tietysti mahdollisimman lyhyt, huh huh..Mutta aina laitoin mekon lisäksi sukkikset/legginssit! Jos ei ollut kivaa mekkoa, niin pitkä toppi ja legginssit ajoivat asiansa oikein mainiosti!
Tässä juhlapukeutumisessa havaitsen selvän eron menneen ja nykyisen välillä. Ennen laitettiin mahdollisimman vähän päälle, nykyään osaa jo ajatella hyytyvää kylmyyttä baari-tai taksijonossa. Ja tietty se iän mukainen pukeutuminen. Ite vaan ajattelen ettei minimekkoon ole enää tämän ikäisenä soveliasta pukeutua :D Nykyään laitan aina housut, jonkun kivan topin ja pitkähihaisen neuleen, jonka tarvittaessa voin riisua. Korkokengistä en kyllä luovu vieläkään! Mutta nykyinen baarivaatetus on ehkä hieman asiallisempi kuin silloin nuorempana. Enkä tosiaan mitenkään häpeä niitä vuosia, koska ne vaan kuuluivat silloin siihen fiilikseen ja aikaan.






Tässä viimeaikojen ostoksia ja kuva vaatekaapista:


Kuten näkyy, multa löytyy nykyään myös väriä vaatteiden osalta! Keväällä ja kesällä väripilkut pääsevät tositoimiin! Oi, odotankin jo innolla!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Under control

Heii!


Lähestyvä kevät ihastuttaa, vihastuttaa, stressaa ja motivoi. Näin on joka vuosi, tosin tämä kevät tulee olemaan siinä mielessä erilaisempi, ettei mun tarvitse tuli pyrstön alla metsästää kesätyöpaikkaa. Töiden saaminen on varmaan ollut aina se stressaavin asia, fuck the school mut kunhan saan töitä kesäksi! Tällä hetkellä oon aivan uskomattoman kiitollinen, ettei mun tarvitse tän kaiken muun ohella miettiä sitä asiaa. Ja nostan kyllä hattua niille tovereille, jotka koulun lisäksi miettivät työjuttuja. Been there, done that.

Kuten varmaan ymmärsitte, kaikenlaista meneillään tuolla koulun puolella. Meidän luokkaa kyllä varoitettiin, että tää hoidon ja huolenpidon jakso tulee olemaan rankin kaikista ekan vuoden jaksoista. Eihän sitä silloin syksyllä osannut ottaa ees tosissaan, silloin kaikki tuntu jotenkin niin turhauttavan itsestäänselviltä asioilta. Kyrpi istua koulussa tunneilla koska kaikki tuntu jotenkin niin helpolta. Tällä hetkellä koulussa istuminen tuntuu kaikkea muuta kuin turhalta, koska me ihan, tarkotan IHAN oikeasti tarvitaan (tai ainakin minä tarvitsen) opetusta jos halutaan kunnialla selvitä. 14. huhtikuuta alkaa tän lukuvuoden viiminen työssäoppiminen, joten siihen mennessä meikäläisenkin tulisi kivasti osata käytännön teoriaa ja tuoda sitä työhön, kun työskentelen kotihoidossa reilun viiden viikon ajan. Mutta sitä ennen varmaan viis eri ryhmätyötä, pienempiä ja vähän (tosi) vaativampia ja sit tietty kuuden eri aineen kokeet. Ja ainiin, koulupäivät on lähes joka päivä 8 tuntisia. Oon varmasti stressin myötä kaljuuntunut, kun vihdoin lähden harjoitteluun. Mitä en todellakaan toivo, koska oon aika tyytyväinen tänhetkiseen surffitukkaani, joka mukavasti jaksaa kasvaa. Jaksaisimpa miäkin.

Asiasta toiseen, joulun jälkeen olin hajuvesiostoksilla ja lopulta löysin kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: Lanvinin Marry me! ja Dieselin Loverdose Tattoo. Kiikutin sitten Marry me'n kassalle ja kaduin lähes samantien ostostani. Olisi sittenkin pitäny ostaa se Tattoo. Se jäikin kaivelemaan mieltä ja aina kun vaan tilaisuus tuli, rynnin nuuskuttelemaan tuoksua. Olinkin päättänyt hankkivani sen heti kun pihiyteni antaisi periksi. Pari viikkoa sitten Jyväskylässä kukkaron nyörit löystyivät ja nyt olenkin kyseisen tuoksun onnellisin omistaja. Kaiken stressin keskellä tiedän ainakin tuoksuvani hyvältä :D

kuva googlettamalla

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kosmetiikkahamsteri vauhdissa

Moikka!

Mun ehdottomasti tehokkain päiväni viikossa on sunnuntai. Silloin voi rauhassa suunnitella tekevänsä ja tehdäkin myös. Sunnuntai on mulle se päivä, kun nautiskelen kasvonaamiosta, nypin kulmat, höyryhengitän (tekee hyvää niin kasvoille kuin hengityksellekin!), putsailen meikkisiveltimiä, lueskelen meikkiblogeja...eli kaikkea ihanaa!



Sunnuntaina olikin myös oiva tilaisuus vähän siivoilla meikkipussukkaa. Tosin päädyin lopulta vaihtamaan sen uuteen. Tää kuvissa oleva on varmaan kolmesataa vuotta vanha Clarins'in pussukka, joka alkokin jo näyttämään ihan ikäiseltään. Ei muuta kuin uutta Clarins'ia tilalle, kiitos vain joululahjasta anopintekele! :)


Luonnollisesti tästä innostuneena päätin hieman kuvailla mun meikkipussukan sisältöä. Muutamia uusiakin juttuja löytyy!


Voisin hehkuttaa vaikka työkseni Lumenen CC-voidetta, jos joku maksais mulle siitä palkkaa :D Oon todennu todella toimivaksi ja aivan omakseni, talven pelastajani! Toivon ettei tän valmistusta lopeteta koskaan, koska yleensä mulle käy just silleen että löydän jonku kivan meikkivoiteen ja sit sen valmistus lopetaan...Viisaana kävin hamstraamassa Sokokselta muutaman putelin varastoon, kun näitä myytiin, ja myydään vielä muutaman päivän ajan, ystävänpäivän kunniaksi kaksi yhden hinnalla!

CC-voide on siis arkikäyttöön ja WCI:n meikkivoide on sitten varattu näihin illan rientoihin, joita ei kyllä ainakaan liikaa oo tässä ollu...:(


WCI:n korostuspuuteri on uusi tuttavuus. Mun vanhaakin vanhempi aurinkopuuterini päätti murustua ja muuttua käyttökelvottomaksi, joten oli pakko ostaa uusi, tai siis tässä tapauksessa kokeilla jotain uutta. Kivaa heleyttä kyllä tuo!


Ennen joulua sain Diilikanin kautta aika vastustamattoman diilin, eli tän Prolash + -ripsiseerumin todella edullisesti! Vaikka en suuria odotuksia asettanutkaan (vannoutuneena Revitalash-fanina) niin on tää kyllä tyhjää parempi, vaikkei missään tapauksessa yllä Revitalashin seerumin tasolle.

Huomenna onkin työssäoppimisen viimeinen päivä, ja odotan kyllä innolla kouluunpaluuta. Ääni voi muuttua kellossa kyllä aika nopeastikin, koska lääkelaskut sun muut odottavat. Mutta voimaa saan esimerkiksi tästä kappaleesta <3

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

No heipä hei!

Mieleen muistui yhtäkkiä tavoitteet viime vuodelle. Kävin nuo äsken läpi ja olin aika huvittunut. Aika rankalla kädellä oon itselleni tavoitteita asettanu. Nyt onkin mainio tilaisuus uuden vuoden kunniaksi käydä läpi viime vuoden tavoitteet ja kuinka ne sitten onnistuivatkaan.

Tavoitteet vuodelle 2013:

1. Liiku enemmän ja kuntoile -> vatsa, reidet, käsivarret, selkä

Njäääh, ei toteutunut. Mutta uskon että tänä vuonna tulee muutos, ainakin pieni. Oon aina vaan innostuneempi urheilusta ja oman kehon "muokkaamisesta". Ehkä sit tänä vuonna...?

2. Älä syö niin paljon herkkuja, hampaat ois kiva omistaa vielä monen vuoden ajan

Hmmm. No okei, karkit oon jättäny aika lailla pois. Niitä en edes kaipaa, mutta sipseistä on niiiin vaikee luopua. Terveisin nimimerkki "Syön lähes joka viikonloppu pussillisen sipsejä, nami nami"

3. Vähennä tupakanpolttoa

Tiesin, ettei tuu onnistumaan. Mutta, pakko kehaista nyt tännekkin! Oon viikon ajan mennyt 10 tupakkaa päivässä -periaatteella. Ennen poltin vaikkei tehnyt edes mieli, mut poltin silti. Nyt työssäoppimisen aikana on ollut helppo pysyä laskuissa ja oonkin aika ylpeä!

4. Ole parempi ystävä -> soita heille vaikkei olisikaan mitään asiaa!

Ei toteutunut :(

5. Tee kaikkesi kaikessa

Omasta mielestäni kuuluu luonteeseeni muutenkin. Ehkä kirjotin vain muistutukseksi itselleni? :D

6. Pääse syksyllä kouluun

PÄÄSIN!

7. Saa kiva kesätyöpaikka

SAIN! Ja ensi kesänä uudestaan :)

8. Nauti - arjestakin

Paha sanoa toteutuiko, kaippa.

9. Hellitä vähän

:D Ei toivookaan :D

10. Älä tuhlaa rahaa turhuuksiin

Oon kyllä pihimpi kuin vuosi sitten. Nykyään ajattelen ennenkuin ostan, vauuuu!

11. Syö enemmän kasviksia ja hedelmiä

Sanon suoraan, ei onnistunut. Jos ostan kotiin jotain hedelmiä tai kasviksia, syön niitä kerran ja loput jää mätänemään. Näin se menee.

12. Soita useammin sukulaisille

Vanhemmille soitan aika usein, mutta muille en juurikaan. Eli ei toteutunut.

13. Teetä valokuvia ja hanki kehykset myös vanhoihin kuviin

Eiii :D

14. Juo vettä, reilusti

Tää vaihtelee aika paljonkin. Joskus mulla on sellasia "kausia" kun juon paljon vettä. Välillä en oikeastaan yhtään. Tähän on kyllä tultava muutos!

15. Tee jotain koirakuumeelle -> herää siis todellisuuteen

Viime vuonna oli pari todella läheltä piti -tilannetta. Mutta koska parempi puolisko ei ideasta syttynyt, ei tule myöskään koiraa. Tarkemmin ajatellen ihan hyvä ettei vielä, sitten joskus.

16. Käytä itseruskettavaa tasaisin väliajoin

Buahahhaah in my dreams! : D

17. Syö purkkaa ja fluoritabletteja joka ruokailun jälkeen ja käytä hammaslankaa aamuin/illoin

Purkkaa mutustelen yleensä joka ruokailun jälkeen, fluoritabletit on lopussa ja..no hammaslankaa löytyy ja se nököttää tuolla sähköhammasharjan vieressä. Mutten tietystikään sitä käytä. Damn.

18. Jatka rakastamista

Khyllä vain!

19. Kannusta ja kuuntele

Oon kyllä tehnyt parannuksen tässä asiassa, sen huomasin viimeksi tänään :)

20. Muista nämä tavoitteet ja tee kaikkesi toteuttaaksesi ne

Huuups. Saldo oli aika huono.

Näin jälkikäteen on kyllä sitä mieltä että suurin osa noista tavoitteista oli just sellasia, mitkä ei todellakaan toteudu. Eivät, vaikka asettaisin ne uudestaan vuosi toisensa jälkeen. 

Tavoite vuodelle 2014: Älä vaadi itseltäsi liikaa. Muistakaahan tekin tämä! Tärkeintä on, että tuntee olonsa hyväksi. Tällä hetkellä tunnen ja jos mieli muuttuu, niin voinhan aina yrittää tehdä asian eteen jotain.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

There's an endless road to rediscover

Jauzaa pitkästä aikaa!






Tukasta lähti perjantaina varmaan metri ja mulla on otsatukka! Oon koko viikonlopun kärsiny sekavista tunteista: Välillä kaduttaa, välillä taas jopa siedän peilikuvaani. Lauantaina melkein tuli aamulla itku silmään :D Oon vieläkin niin kovin järkyttynyt muutoksesta, mutta tavallaan ylpeä itsestäni että uskalsin ottaa riskin! Mua lohduttaa ajatus, että tukka kasvaa takaisin ja nyt on vaan opittava elämään tän kanssa. Suosittelen kuitenkin suurta muutosta kaikille, jotka sitä miettivät! Se ei kirpaise kuin hetken. Ehkä jo viikon päästä oon tottunu...

Oon tässä vuosien saatossa kirjoitellut tännekin mun hakemisista Savoniaan. Ammattikorkea on aina jotenkin tuntunut omalta, ja halu päästä sinne opiskelemaan on ollut melkoinen! Tiedätte myös sen, että vaikka kuinka oon hakenut niin en ole päässyt valintakokeisiin. Lokakuun alussa, kun syksyn haku oli juuri alkanut, hain taas Savoniaan kätilön ja terveydenhoitajan koulutusohjelmiin. Ajattelin, että laitan nyt ihan läpällä haun menemään mutta tällä kertaa hainkin matkailupuolen todistuksella, en yo-totarilla niinkuin yleensä oon tehny. Ja kappas, valintakoekutsuhan sieltä tulla tupsahti! Riemu oli rajaton, sillä viimeinkin pääsisin kokeisiin näyttämään onko musta siihen. Pääsykokeisiin ei ollut mitään ennakkomateriaalia, ja olinkin sniikisti hieman lueskellut blogia, jonka kirjoittaja oli aikoinaan käynyt juuri kätilön pääsykokeissa Savonialla. Osasin jo siis ennalta varautua tulevaan. Kokeet olivat hyvin hyvin paljon samanlaiset kuin kevään lähärikokeet ammattiopistolla: Samoja palikkatestejä ja ryhmä- ja psykologihaastattelut myöskin. Erilaista oli ainoastaan oma käyttäytyminen. Lähärin kokeita en jännittänyt oikeastaan yhtään, mutta kätilön kyllä. Johtui varmaan siitä, että olin jo vuosi kausia haaveillut pääsystä kokeisiin ja yhtäkkiä toive toteutuikin. Päivästä jäi aika tyhjä fiilis, ja "No, miten meni?" -kyselyihin vastasin jokaiselle että "Noh, kun ei sitä ikinä tiedä". Lähtökohtana ajattelen, etten tule pääsemään tammikuussa alkavaan koulutukseen, koska pessimisti ei pety koskaan. En kuitenkaan jää tyhjän päälle vaikka paikka ei aukenisikaan, jatkan lähäriopintoja normaalisti ja haen uudelleen kun olen valmistunut. Tulokset pääsykokeista tulevat aikaisintaan ensi viikon perjantaina...no mut tottakai mua jännittää!

Kuulumisista siirryn luontevasti (:D) uusiin meikkiostoksiin ja muihin ihanuuksiin!


Talvi tulee ja kerrankin oon ajoissa valmistautunut! WCI:n yövoidetta oon tosin jo käyttänyt alkusyksystä asti, mutta Lumenen tuotteet ovat uusia tuttavuuksia. Kosteuttavaa puhdistusvoidetta ja tasapainottavaa kosteusemulsiota käytän vain aamuisin, kosteuttavaa silmänympärysvoidetta aamuin illoin. Vielä nämä riittävät, katsotaan myöhemmin tarviiko etsiä taas uusia pelastajia.


Doven shampoota ja hoitoainetta oon käyttänyt myöskin jo aika kauan, sillä mun pitkä tukka oli todella huonossa kunnossa: Kaksihaaraisia, kuivat latvat..Glissin hoitosuihkeen ja Cailapin puupiikkisen hiusharjan taisin ostaa muutama viikko sitten, jotta hiusten harjaaminen helpottuisi. Nyt lyhyen tukan harjaamiseen en välttämättä tarvitse enää hoitosuihketta, sillä nyt hiukset ovat helposti harjattavat ja sileät. Oli siitä suihkeesta kuitenkin pari viikkoa iloa :D


Meikkejä hetken mielijohteesta. Garnierin BB-voide rasvoittuvalle ja sekaiholle, Lumenen väritön kulmakarvageeli ja peitevoide tummille silmänalusille ja WCI:n ruskea silmänrajauskynä.

BB-voiteesta tykkään, mutta oisin ehkä voinu miettiä enemmän ajankohtaa ja vuodenaikaa ennenkuin ostin. Kesällä tulen varmasti tätä käyttämään, mutta onko tää kuitenkin hieman liian tumma talveksi?
Kulmakarvageeli toimii kuten pitääkin, pitää kurissa harottavat karvat. Peitevoide heleyttää ja peittää, mutta joko en osaa käyttää tai sitten tää ei vain toimi mun sysimustiin ja syviin silmäpusseihin.
Rajauskynän ostin, koska kyllästyin laittamaan aina vain nestemäistä eyelineria, ja halusin hieman "pehmeämmän" rajauksen silmiin. Kestävyys voisi tosin olla hieman parempi, mutta perushyvä kynä kuitenkin.

Kivaa uutta, alkavaa viikkoa!