Let the haters hate

Moikka!
 Nadjan innoittamana jaan teille mun hiustarinan, millaselta mun kuontalo näytti vuosia sitten ja mitä muutoksia on tapahtunut/haluaisin tapahtuvan.

Jospa alotan ihan alusta, en tiedä mikä meni synnytyksessä vikaan, mutta mun pää on täynnä pyörteitä, joten hiustenleikkuu/laitto ei todellakaan ole ikinä ollu mistään helpoimmasta päästä. Pienenä mulle leikattiin otsatukka, ja tästä innoittuneena mun sisarukset alko kutsumaan mun päätä rappusiksi :D Pyörteiden ansiosta mun etutukka näytti ihan portailta...Harmi ettei siitä ole kuvaa ja onneks en ite muista kunnolla sitä aikaa, kun näytin kävelevältä rappukäytävältä.

Jossakin vaiheessa olin myös blondi, en tiedä miten se voi olla seksuaalisesti, taloudellisesti, henkisesti tai moraalisesti mahdollista, mutta mulla on valokuva-albumissa ihan todisteitakin tästä vaiheesta...kun synnyin, mulla oli kuulemma tuuhea ruskea tukka, jota "kaikki osaston hoitajat kävivät ihastelemassa". Kai joku suoni napsahti päässä ja halusin olla niinku mun pikkusisarukset, jotka kaikki on blondeja? Pari vuotta eteenpäin muutuin taas bruneteksi, ja sitä olen henkeen ja vereen tästä ikuisuuteen!

Ennen riparia leikkautin aika lyhyen tukan, ja vaaleita raitoja sekaan. Kuvissa se ei näytä kyllä kovin hyvältä, mutta kehuja tuli silti. Varmaan just siks, koska kaikki on tottunu näkemään mut aina samalla hiusvärillä ja -tyylillä vuodesta toiseen.

Nyt tupsahdetaankin jo vuoteen 2006-2007. Joku "emo"vaihde päällä, mun senhetkinen hiustyyli oli vaan yksinkertaisesti hiusharjan ignooraus. Takkutukalla mentiin eikä meinattu! Ysiluokalla mulla oli vielä tapana tunkea hiuspanta siihen linnunpesään, "harmi" ettei sellasesta lookista ole kuvaa.

Näissä kuvissa tilanne on selvästi alkanu jo rauhottumaan ja oon ilmeisesti löytäny hiusharjan jostakin.

Muutama kuukaus myöhemmin tukka näytti tältä:

En ymmärrä miten hiukset on noin kivasti laineilla, tollanen kelpais nyttenkin! Ihanaa että oon sentää joskus voinu pitää hiuksia auki, koska enää en pysty. Osittain siks, että oon pitäny monta vuotta jo hiuksia kiinni tylsästi. On vaan jotenki helpompaa ja mukavampaa kun hiukset ei roiku naamalla tai lepattele ympäriinsä.

tukkaa on vaikka muille jakaa...

Tästä eteenpäin alkoi pidänhiuksiajatkuvastikiinni -vaihe, joka jatkuu vielä näinä päivinäkin. Oon elämäni aikana värjänny mun hiukset ehkä 4-5 kertaa, ja aina myös sillä tutulla ja turvallisella tumman ruskeen sävyllä :D On mulla kyllä tylsä hiustarina...Mutta yhteenvetona: Sama tukka vuodesta toiseen, muutama värjäyskerta muttei radikaaleja ratkaisuja. Illan rientoihin ja muihin partyihin panostan vähän enemmän kuin arkena, jolloin ehin just ja just saada tukan ponnarille.

vasta värjätty

Lakkiaispäivänä hieman tuuli...

Tän ehkä joku lukija muistaa, edellinen kampaamokeikka ja hiukset lähti! 

Nykyhetki

Haluaisin lyhyemmän tukan, koska oon tosi kyllästyny tähän ylikasvaneeseen reuhkaan. Jotain uutta leikkausmallia vois myös ajatella. Mut onneksi mun tukka on muuten terve ja hyväkuntoinen!

Nyt cappuccinoa ja datailua, mun viikonloppu alkoi NYT!