Me ei olla uskonnollisia, oikeastaan ollenkaan. Kuulutaan kyllä molemmat edelleen kirkkoon, joten mahdollisuus kirkkohäihin on olemassa. Mutta...jotenkin vierastan kauheesti ajatusta mennä kirkossa naimisiin. Ja toiseksi, mulla ei ole kummoista tarvetta mennä naimisiin siellä. Jännittää pelkkä ajatuskin, kaikki tuijottaa, mitä jos kaadun/mokaan jotenkin, kauhee opettelu et kaikki menee just niinku pitää, jumalanpalvelus...
Tilannetta ei helpota oikeastaan ollenkaan se, että molempien äidit ilmeisesti haluais meille kirkkohäät. Tässä kohtaa rupeen lyömään jarruja lukkoon ja isken ruhoni maahan ja alan parkua :D Hääthän on MEIDÄN, eikö? No, ihanaahan olisi toteuttaa äitien yhteinen toive ja saada ne iloisiksi. Uskon kuitenkin heidän olevan iloisia meidän puolesta, joko kirkossa tai jossakin muualla.
MUTTA MISSÄ MUUALLA?
Argh, okei...jos leikitään nyt ettei mennä kirkossa naimisiin niin jäljelle jää seuraavat vaihtoehdot: a) siviilivihkiminen juhlapaikalla vieraiden läsnäollessa b) maistraatissa ihan vain läheisimpien seurassa (juhlat tietty juhlitaan isommalla porukalla!)
Vihkiminen ei ole meidän suhteessa mikään kovin merkittävä virstanpylväs, jos näin voi sanoa. Meidän mielestä mikään ei tuu muuttumaan maagisesti vihkimisen jälkeen. Suomessa on kuitenkin tapana, että pappi tms. henkilö julistaa teidät aviopuolisoiksi ja bäng, sitte oottekin naimisissa! Välttämätön paha, joka on siis hoidettava alta pois :D Joku alkaa ehkä miettimään, miks hitossa halutaan edes naimisiin!
Pohdittavaa tästä kyllä riittää, saa nähä mihin vaihtoehtoon lopulta päädytään. Tässä alkaa vain olla se tosiasia läsnä, että kohtahan se pitäisi tietää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!