Lähestyvä kevät ihastuttaa, vihastuttaa, stressaa ja motivoi. Näin on joka vuosi, tosin tämä kevät tulee olemaan siinä mielessä erilaisempi, ettei mun tarvitse tuli pyrstön alla metsästää kesätyöpaikkaa. Töiden saaminen on varmaan ollut aina se stressaavin asia, fuck the school mut kunhan saan töitä kesäksi! Tällä hetkellä oon aivan uskomattoman kiitollinen, ettei mun tarvitse tän kaiken muun ohella miettiä sitä asiaa. Ja nostan kyllä hattua niille tovereille, jotka koulun lisäksi miettivät työjuttuja. Been there, done that.
Kuten varmaan ymmärsitte, kaikenlaista meneillään tuolla koulun puolella. Meidän luokkaa kyllä varoitettiin, että tää hoidon ja huolenpidon jakso tulee olemaan rankin kaikista ekan vuoden jaksoista. Eihän sitä silloin syksyllä osannut ottaa ees tosissaan, silloin kaikki tuntu jotenkin niin turhauttavan itsestäänselviltä asioilta. Kyrpi istua koulussa tunneilla koska kaikki tuntu jotenkin niin helpolta. Tällä hetkellä koulussa istuminen tuntuu kaikkea muuta kuin turhalta, koska me ihan, tarkotan IHAN oikeasti tarvitaan (tai ainakin minä tarvitsen) opetusta jos halutaan kunnialla selvitä. 14. huhtikuuta alkaa tän lukuvuoden viiminen työssäoppiminen, joten siihen mennessä meikäläisenkin tulisi kivasti osata käytännön teoriaa ja tuoda sitä työhön, kun työskentelen kotihoidossa reilun viiden viikon ajan. Mutta sitä ennen varmaan viis eri ryhmätyötä, pienempiä ja vähän (tosi) vaativampia ja sit tietty kuuden eri aineen kokeet. Ja ainiin, koulupäivät on lähes joka päivä 8 tuntisia. Oon varmasti stressin myötä kaljuuntunut, kun vihdoin lähden harjoitteluun. Mitä en todellakaan toivo, koska oon aika tyytyväinen tänhetkiseen surffitukkaani, joka mukavasti jaksaa kasvaa. Jaksaisimpa miäkin.
Asiasta toiseen, joulun jälkeen olin hajuvesiostoksilla ja lopulta löysin kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: Lanvinin Marry me! ja Dieselin Loverdose Tattoo. Kiikutin sitten Marry me'n kassalle ja kaduin lähes samantien ostostani. Olisi sittenkin pitäny ostaa se Tattoo. Se jäikin kaivelemaan mieltä ja aina kun vaan tilaisuus tuli, rynnin nuuskuttelemaan tuoksua. Olinkin päättänyt hankkivani sen heti kun pihiyteni antaisi periksi. Pari viikkoa sitten Jyväskylässä kukkaron nyörit löystyivät ja nyt olenkin kyseisen tuoksun onnellisin omistaja. Kaiken stressin keskellä tiedän ainakin tuoksuvani hyvältä :D
kuva googlettamalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!