Mulla on ollut ikävä blogia, mutta viime perjantaina palasin takaisin kuvioihin ja voin taas tyytyväisin mielin lätistä itteni (ja ehkä muidenkin) iloksi!
Jos joku ei muista mistä blogitauko johtui, kerrataan: Lähdin Paulan kanssa työssäoppimaan nuorisokeskus Metsäkartanoon Rautavaaralle ja siellä olimme neljä viikkoa putkeen. Ja vaikka sinne lähteminen (mukamas) pitkäksi ajaksi pelotti, jännitti ja vaikka mitä, en ois ikinä osannu arvata kuinka hienoa, kivaa, huippua ja älyttömän parasta siellä oli! Tää muistelu ja siitä kirjoittelu aiheuttaa mussa ihan mahtavia viboja, jotka yritän tän ja seuraavan postauksen aikana virtuaalisesti siirtää myös teille. Teen tällä kertaa niin, että tässä postauksessa vain lätisen ja seuraavan pyhitän vain kuville.
Okei. Musta oli ihan huippua lähtä täysin tuntemattomaan paikkaan ja vielä Paulan kanssa. Mun sisällä on heränny sellanen pieni seikkailija ja selviytyjä tässä vuoden aikana, kesälläkin mietin koko ajan että jos tästä p*skasta (eli mun kesätöistä) selviän ni selviän varmasti mistä vain! Innokkain mielin lähdin siis kohti tuntematonta: ei mitään tietoa millanen paikka Metsäkartano on, kuinka monta kertaa päivässä saadaan ruokaa (neljä kertaa, nami nami), missä me nukutaan (milloin missäkin; omasta huoneistosta aina pommisuojaan), kuinka kaukana on lähin kauppa (melkoisen, ei mulle ainakaan mikään normimatka), eli toisien sanoen mitä ihmettä?
Kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin löytyi vastaus ekan tai tokan päivän aikana, ja pystyi sanomaan Paulan säestämänä ettei meillä oo mitään hätää täällä. Muistan varmaan ikuisesti ekan illan, Paulan sisko kuskasi meidät Kartanon parkkipaikalle, naurettiin porukalla hermostunutta naurua ja lopulta jäätiin Paulan kanssa kaksin tuijottamaan auton perävaloja pelonsekaisin tuntein. Raahauduttiin respaan miljoonien laukkujemme kanssa, ulkona oli varmaan pakkasta ja vettä satoi kaatamalla. Respan työntekijä otti meidät iloisesti vastaan ja kertoi meille perusjuttuja ja antoi meidän huoneen avaimet. Hei jes, ei tarvi nukkua ainakaan teltassa. Huone sijaitsi huoneistohotelli Justeerissa (joka myöhemmin ristittiin Jyysteriksi), ahdas pieni komero, kerrossängyt ja "päärynä"taulu seinällä. Meille iski epätoivo ja todellisuus aivan täysiä vasten kasvoja, täällä ollaan ja pysytään niin kauan kun on 222 työtuntia kertynyt. Onneksi Kaisa (meidän kanssa samalla luokalla) oli alottanu meitä ennen siellä, ja käytiinkin ajoissa nukkumaan jotta huominen ja Kaisa tulisivat nopeammin meidän turvaksi.
Kaikki lähti kuitenkin tosi hyvin ja nopeasti rullaamaan, asiat selvisivät, tutustuttiin työntekijöihin, päästiin Rautavaaran kylälle kauppaan (Rautavaaralla asuu n. 2000 ihmistä ja Metsäkartanolta matkaa kylälle oli n. 25 kilsaa) ja saatiin heti vastuullisia tehtäviä, kuten saunan lämmityksiä ja muuta mukavaa. Ekaan puoleentoista viikkoon ei ollut oikein mitään "oikeaa" hommaa, kuten leirikouluja, joten siivoiltiin varastoja, autettiin siivoojia ja harrastettiin omatoimisesti uusia lajeja, kuten maastogolfia, frisbeegolfia, jousiammuntaa, puhallintikkaa ja käytiin useasti melomassa. Luultiin myös, ettei päästä nauttimaan alkoholia koko aikana siellä mutta voinpa sanoa että paskan marjat :DD Kuppia otettiin kaikkien ohjaajien voimalla, saunottiin yhdessä ja muutenkin pidettiin hauskaa!
Syyssesonki alkoi vihdoin, ja leirikouluja oli samalla viikolla useampia. Eli meille se tiesi koululaisten kanssa hengailua ja vedettiin niille kaikenlaista ohjelmaa. Jotta homma ei olis samanlaista viikosta toiseen, välillä pääsin ohjaamaan aikuisryhmiä ja senioriopettajiakin kävi Kartanolla pyörähtämässä. Heidän kanssaan pelasin hyrlinkiä, opastin jousiammunnassa ja tasapainoilin KYS:in porukan kanssa Kaisan näyttöpäivänä.
Saan lähipäivinä Paulalta loputkin kuvat, joten ne valottaa varmasti vielä paremmin mun neliviikkoista siellä. Tähän loppuun täytyy mainita ainakin yksi kohokohta: Paint ball eli värikuulasota!!! Tästä oon jaksanu hehkuttaa ja paljon, myös varmaan siksi että se tapahtui paria päivää ennen meidän lähtöä takaisin Kuopioon. En vois olla tyytyväisempi aikaan siellä, niin hyviä muistoja ja tyyppejä tulee varmasti vielä ikävä!
Nyt jotain aamupalaa/lounasta,
palaillaan : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!