Te pidätte musta huolen, en tahdo teitä koskaan satuttaa.

Moimoii!

Paluu arkeen ja kouluun, eiköhän näitä lomia oo ollu tässä jo ihan kiitettävästi :) Meillä alko tänään EA2 ja huomenna jatkuu. Tavallaan turhauttavaa istua ja kuulla asiat toistamiseen, mutta ihan hyvä että tulee kertausta. Huomasin että olin unohtanu jo muutamia tärkeitä juttuja. Ja kurssistahan on muutenkin hyötyä, aijon ostaa sen EA -kortin jotta mulla on jotain todistusta esim. työpaikalle näyttää.

Mutta, haaste jatkuu!

Päivä 3 – Minun vanhempani

Erittäin henkilökohtainen aihe, mutta olen oppinut puhumaan tästä. Mun oikeet, eli biologiset vanhemmat (Ilkka ja Tuija) eivät oikein olleet valmiita vanhemmiksi, joten muutettiin Mikon ja Iitun kanssa sijaisperheeseen (toisin sanoen meidät huostaanotettiin) Salmivaaroille kun miä olin neljä ja puolivuotias.
Onneksi päästiin koko sisaruskööri samaan perheeseen asumaan. Meidän oli tarkoitus jäädä Salmivaaroille kolmeksi kuukaudeksi, mutta jäätiinkin sinne yli 15 vuodeksi :D

Pienenä puhuin aina ykkös- ja kakkosäidistä, Tuija oli ykkösäiti. Tuija pyöri meidän elämässä siihen saakkaa kun täytin 15(?). Oikee isä ei ole koskaan ollut missään tekemisissä meidän lasten kanssa, joten hänet ignoorasin jo pienenä :D
Oon aina sanonut mun sijaisäitiä äidiksi, koska sehän kasvatti mut ja sisarukset yhdessä meiän sijaisisän kanssa. Mun vanhemmat on ne, jotka on ollu mun elämässä mukana, tukenu ja lohduttanu silloin ku siltä on tuntunu.

Meidät on kasvatettu melko tiukkaa kuria ylläpitäen, mutta rajat on rakkautta. En halua edes kuvitella mikä musta ois tullu, jos oisin jäänyt asumaan biologisen äidin kanssa, tuskin olisin enää tässä. Joten rakastan mun (sijais)vanhempia, he antoivat meille kolmelle mahdollisuuden uuteen elämään.

HUH, aika syvällistä. Mietin pitkään tätä kirjoitusta, mun lapsuutta tai vanhempia on aika vaikee kuvailla niin, ettei tuu mitään liian henkilökohtaista matskua :D

Nauttikaa illasta, itelläni on ainakin suklaalevy apuna :D