kiukku, jota seurasi vielä suurempi kiukku, jota seurasi iloisuus.

Mulla on suoraan sanottuna ollu tänään paska päivä. Enkä oikee vielkää oo tajunnu että miksi. Tai ehkä kiukkupäivä johtuu tästä yksinolosta ja jumittamisesta, kun elämässä ei oo mitään muuta sisältöä kuin telkkari ja tietokone. Rupee ehkä jo vähemmästäki nuppi hajoamaan, kun miettii koko ajan että "katsonko telkkaria? Nääh, ei sieltä kuitenkaan mitään tule..vai menisinkö koneelle istumaan ja vaikka facebookkiin? Nääh, ei sielläkään ikinä tapahdu mitään."
Paitsi että oon huomannu, että joillain on oikeasti tapana kirjoittaa kymmenen minuutin välein naamakirjaan uusimmat kuulumiset. "voi luoja mitä unta näin :oooo" tai "kyllä suihku virkisti" tai "lähtisköhän kukaan mun kanssa kahville?". Ja nämä kaikki puolen tunnin sisään, siis oikeesti. Okei, eihän tossa nyt sinänsä mitään pahaa ole, mutta kuitenkin siinä vaiheessa, kun kyseinen pakko-kirjoittaa-facebookkiin-joka-kymmenes-minuutti-ihminen ei saa yhen ainuttakaan kommentia tai reaktiota aikaan, rupeen kelaamaan elämää hetken.
Yleensähän ihmiset tykkää kirjottaa seinälleen kaikkea mukavaa juttua, mikä saa ilottomat ihmiset raivon partaalle ja kateus hiipii sisimpään. Mutta täähän on ihan ymmärrettävää, tottakai miäkin mielummin kirjoitan seinälleni että "jee, aurinko paistaa ja tänään lähdetään juhlimaan!" kuin "vittuku ei oo mitään tekemistä, kukaa ei ees soita, ihan paska päivä." Pitää antaa toisille positiivinen mielikuva, että elämä on ihanaa ja plaa plaa, en ikinä halua paljastaa, että mulla on tylsää ja vituttaa olla yksin kaikki päivät VAIKKA noihan on kuitenkin ihan normaaleja juttuja, joita jokainen jossain vaiheessa kokee. Huh.
Elikkäs takaisin asiaan (poikkesin vähän omille teilleni heh heh), elikkäs otsikon kiukku johtui siis varmaankin yksinolosta sun muusta. Suurempi kiukku syntyi, kun lopetin puhelun Joukon kanssa. Sillä oli tänään ihan täysin paska päivä, aamusta iltaan metässä alilämpöisenä ja huonovointisena. Se kertoili mulle juttuja ja miä vastailen vaan yhm -tyylillä, eli hymähtelin vain kiltisti sopivissa tauoissa enkä oikeestaan ees saanu muodostettua kunnollista lausetta. Munhan pitäis kannustaa sitä, mutta kiukkusin vain, ihanku se ois Joukon syytä, että mulla on kiukkupersepäivä. Puuh, taian välillä kyllä olla oikee mulkku.
Puhelun jälkeen linnottauduin parvekkeelle miettimään mulkkumaisuuttani ja suutuin vähän lisää itelleni. Mutta ei menny ku hetki ja ilo valtas mielen. Kiukku katosi, niin vain. Ehkä mua tosissaan helpotti, että sain sanottua ääneen miltä musta tuntuu. Tästä eteenpäin tuun heti kirjoittamaan tänne tai soitan jollekkin, enkä raivoa Joukolle.
Mutta oho, kello onki jo noin paljon! Aattelin ennen Sinkkuelämää käydä suihkussa mutten kerkiäkkään kun vaihteeksi jäin avautumaan tänne liian pitkäksi aikaa, hih hih.
Lopuksi jotain turhuuskuvia viikonlopulta, hyvää yötä!