Okei..nyt siis sorruin minäkin ja annoin periksi kirjoittamisen halulleni..ehkä hyväkin juttu, oon vaan oikeesti suht surkee tällasissa jutuissa :D No jos nyt eka vähä tutustuis tähä kirjottamisee ja askel kerrallaa eletää, eiks nii?
No juu mutta..mistähän sitä alottaisi..? Kaippa mun pitää kertoa hieman itsestäni :) KYLLÄ, oikea nimeni ON Tini (joudun joka kerta esittäytyessäni uudelle ihmiselle lupaamaan tämän, kyllä juu aivan näin on näreet). "Aijjaa, on vai, kylläpä on erikoinen / en ole aikaisemmin kuullutkaan / plaaplaaplaa" :D Nuorempana minuu ärsytti suunnattomasti tämän saman näytelmän esittäminen (uhkasin jopa muuttaa nimeni :D) mutta nykyään oon tottunu siihen ja oon itseasiassa aika ylpeä nimestäni. Olenhan Taini!
Olen nykyään 20-vuotias nuori neidon alku ja muutin kotipaikkakunnaltani Kotkasta Kuopioon viime elokuussa, poikaystäväni Joukon perässä :p Hän siis pääsi opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon lukemaan farmasiaa, mutta minä..noh..viime vuoden alku oli aika kaaottista ja muutenkin asiat tuntu menevän ihan pyllylleen. Laitoin ylioppilaskirjoitusten aikoihin hakemuksen ammattikorkeaan Kuusankoskelle. Elämä tuntui olevan siinä pisteessä, että nyt olisi aika aloittaa oma, itsenäinen elämä. Sitten kuitenkin asiat alkoivat rullaamaan taas, ja pelonsekaisin tuntein jäin odottelemaan vastausta ammattikorkeasta. Kävin pääsykokeissakin (niistä EI jäänyt hyvä maku suuhun) joten en uskonut pääseväni..Jouko kävi omissa pääsykokeissaan ja sitten vain odoteltiin...Sain itse kieltävän vastauksen ammattikorkeasta (yllätys,yllätys) ja Jouko hyväksyttiin Kuopioon. Ennen tietoa tuloksista ehdotin hänelle muuttavani hänen kanssaan Kuopioon, mikäli onnistaisi. Ja täällä sitä ollaan, peräkylän pohjolassa, ja täällä on KYLMÄ! :D Mutta oman kullan kainalossa ei ole läheskään niin kylmä kuin yksin :)
Elikkäs, muutin tänne ilman "järkevää" syytä ja sitten alkoikin todellinen pohdinta siitä, mitä minä täällä teen. Päätin jo ennen muuttoa että kotiin makaamaan en jää, vaan keksin jotain mielekästä puuhaa. Pääsin työkkärin kautta harjoittelijaksi erääseen päiväkotiin, ja kohta siellä olen puoli vuotta viihtynytkin :) Vaivanpalkka suht rankasta työstä ei ole kummoinen, mutta parempi kun ei mitään! (Harmi ettei kela maksa kotona makaamisesta ;)) Työni on ihanaa,kamalaa,hauskaa,raivostuttavaa..mutta kuitenkin..palkitsevaa. Ryhmässämme on 1-3 vuotiaita pikku tenavia, joten voitte kuvitella millaista se voi toisinaan olla..Kesti kaksi kuukautta aikaa tottua, niin minulla lapsiin kuin lapsilla minuun. Aluksi olin kummajainen, joka hiippaili tarhan tiloissa, lapset lämpenivät aika huonosti mutta nykyään tiedän olevani osa ryhmää, ja lapset tykkäävät minusta joka päivä enemmän (ja minä heistä, se on juuri se palkitseva osa työtä).
Mutta tällainen avautuminen tällä kertaa, heti kun opin käyttämään tätä systeemiä niin lisäilen kuvia yms. :D näkemisiin, kirjoittelen todennäköisesti aikaisintaan sunnuntaina, lähden tulevaksi viikonlopuksi Kotkaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!